PVC vs PET vs polykarbonaatti: kolme vertailua, joissa PVC häviää

PVC on oikea vastaus useammin kuin mikään muu materiaali tässä sarjassa. Se ei ole oikea vastaus joka kerta.

Useimmat tämän alueen artikkelit väittävät, että PVC on oikea vastaus. Tämä tekee päinvastoin kolmessa tietyssä paikassa numeroiden kanssa.

Syy ei ole vaatimattomuus. Se, että toimittaja, joka suosittelee vain omaa materiaaliaan, ei anna neuvoja, ja ostajat tietävät sen. On sovelluksia, joissa PVC on yksinkertaisesti väärä substraatti, joissa mikään laatuvalinta ei pelasta sitä ja joissa sanominen niin aikaisin säästää vuoden kiistelulta tuotteesta, joka ei koskaan toiminut.

Kolme näistä sovelluksista käsitellään tässä. Kaikki kolme perustuvat siihen, mitä PVC todellisuudessa on, mikä on esitetty oppaassammemitä PVC-levyssä todella on. Yhtään niistä ei voida rakentaa pois.

PVC tulee useimmissa hankintakeskusteluissa oletettuna vastauksena. Se on halpa, sitä on saatavilla, se toimii hyvin ja kestää ulkona. Nämä asiat ovat kaikki totta, ja siksi se hallitsee rakennustuotteita.

Oletusasetuksen ongelma on, että sen tutkiminen lakkaa. Materiaali valitaan, koska se on valittu viime kerralla, eikä koskaan kysytä, sopiiko se parhaiten. Kun projekti menee pieleen, vika johtuu yleensä toimittajasta tai erästä, kun todellinen ongelma oli se, että alusta alkaen vaadittiin eri polymeeriä.

Kaksi kilpailijaa ovat PET ja polykarbonaatti. Kumpikaan ei ole eksoottista. Molemmat ovat hyödykemateriaaleja, molemmat ovat laajasti saatavilla, ja molemmat päihittävät PVC:n ratkaisevasti tietyissä sovelluksissa. Vertaaminen niihin on hyödyllisempää kuin akryyliin tai ACM:ään, koska nämä ovat kaksi materiaalia, joita ostajalle todennäköisimmin tarjotaan.

Tämä on vertailu, jonka PVC häviää eniten, ja se on myös useimmiten väärin kuvattu.

Tavallinen kehystys on, että PVC on vaikea kierrättää. Se on totta, mutta se missaa pointin. PET:llä on aito suljettu kierrätyskierto, jossa kerätyistä pulloista materiaali palaa uusiin pulloihin. PVC:llä ei ole vastaavaa mittakaavassa, ja sen talteenottoasteet ovat alhaiset. Mutta terävämpi ongelma ei ole PVC:n oma palautuminen. Sitä PVC tekee kaikille muille.

PET:tä käsitellään riittävän korkeissa lämpötiloissa PVC:n hajottamiseksi. Kun PVC-kontaminaatio on PET-kierrätysvirrassa, se hajoaa ja vapauttaa kloorivetyä, joka hyökkää itse PET:hen, muuttaa sen ominaisuuksia ja syövyttää käsittelylaitteita. Seurauksena on, että kierrättäjät pitävät PVC:tä havaittavana ja hylättävänä epäpuhtautena eikä talteen otettavana materiaalina, ja siedettävä osuus on hyvin pieni.

PVC:n oma kierrätys ei ole nolla. Ikkunaprofiilit ja putket kerätään talteen vakiintuneissa järjestelmissä useilla markkinoilla, koska ne ovat suuria, yhtenäisiä, tunnistettavissa olevia virtoja. Se, mitä ei ole olemassa, on vertailukelpoinen reitti sekoitetulle tai saastuneelle PVC:lle, ja vanhemman materiaalin vanhat stabilointijärjestelmät vaikeuttavat sitä entisestään. Stabilisaattorikysymys ja miksi se vaihtelee markkinoiden mukaan, käsitellään artikkelissammelyijy- ja kalsium-sinkin stabilointijärjestelmät.

Pitkä käyttöikä viivästyttää kierrätyskysymystä. Se ei vastaa siihen, ja kysymys esitetään yhä useammin määrittelyssä kuin käytössä.

Syynä on kloori, ja tämä on se osa, jota ei voida rakentaa pois. Kloori on noin puolet PVC:n painosta. Sitä on jokaisessa luokassa, jokaisessa hintapisteessä, jokaiselta toimittajalta. Mikään koostumuksen muutos ei poista sitä, mikä tarkoittaa, että mikään PVC-laatu ei ole vapaa edellä kuvatusta kontaminaatioriskistä.

Tämä tekee tästä pikemminkin rakenteellisen menetyksen kuin suorituskyvyn. Jos hankkeessa on kierrätyssisältötavoitteita, laajennettu tuottajavastuuvelvoite tai toimitusketju, jossa on jo PET:n tai polyolefiinin talteenottovirta, PVC on väärä materiaali, eikä siitä ole versiota, josta tulisi oikea. Laajempi kysymys siitä, mitä PVC-materiaalia koskevat kierrätettävyysväitteet todellisuudessa tarkoittavat, käsitellään artikkelissammeonko PVC-rakennusmateriaali kierrätettävää, ja kenttämenetelmät toimitetun arkin kierrätyssisällön tarkistamiseksi on esitetty oppaassammekierrätettyä sisältöä PVC-levyssä.

Polykarbonaatti on materiaali, joka voitetaan sitkeydellä, ja useimmissa vertailuissa se ei ole lähellä.

Muutamattoman jäykän PVC:n julkaistut lovetut vaikutusluvut ovat alhaisia ​​kymmeniä jouleita metriä kohti. Polykarbonaatti kestää useita sadasta noin yhdeksään sataan, riippuen laadusta ja testiolosuhteista. Se on suurin piirtein suuruusluokkaa, ja se on riittävän leveä aukko, jotta se selviää kaikista kohtuullisista eroista testimenetelmissä.

Matala{0}}lämpötilojen rivissä kannattaa pysähtyä. Isku-muokattu PVC säilyttää sitkeytensä hyvin, kunnes se saavuttaa modifiointijärjestelmän asettaman siirtymälämpötilan ja menettää sen sitten äkillisesti. Tämä käyttäytyminen ja miksi epäonnistumiset näyttävät äkillisiltä, ​​käsitellään artikkelissammekylmän sään-hauraus PVC-levyssä. Polykarbonaatilla ei ole samaa kalliota. Se pysyy sitkeänä reilusti lämpötilojen alapuolella, joissa PVC muuttuu lasimaiseksi ja alttiiksi särkymään.

Lämpötila kertoo samanlaisen tarinan. Jäykkä PVC taipuu kuormituksen alaisena jossain 70 asteen luokkaa. Polykarbonaatti pärjää suunnilleen kaksinkertaisesti. Kaikille, joiden täytyy säilyttää muotonsa kuumissa olosuhteissa tai vaikuttaa kuumana, valinta ei ole lähellä.

Jos komponentin täytyy vaimentaa iskuja tai säilyttää muotonsa lämmön vaikutuksesta, materiaalivalinta päätetään ennen kuin keskustellaan kustannuksista.

Polykarbonaatissa ei ole heikkouksia, ja niillä on merkitystä ulkotöissä. Se kellastuu ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta, ellei siinä ole suojaavaa pinnoitetta, ja alkalit hyökkäävät siihen, mikä sulkee sen pois useista kemiallisista ympäristöistä, joissa PVC on mukava. Se myös naarmuuntuu helpommin kuin hinta antaa ymmärtää. Nämä varoitukset eivät muuta vaikutus- ja lämpötilapäätelmää, mutta ne selittävät, miksi polykarbonaatti ei ole yksinkertaisesti parempi materiaali korvattavaksi kaikkialla.

Ei, ei siinä paksuudessa, missä rakennustuotteita valmistetaan.

Tämä vastaus yllättää ihmiset, sillä ohut PVC-kalvo on aidosti läpinäkyvää ja sitä käytetään pakkauksissa. Hämmennys johtuu siitä, että oletetaan, että ominaisuus laajenee. Se ei tee. Polymeerin kirkkaus riippuu siitä, kuinka tasaisesti valo kulkee sen läpi, ja mikä tahansa materiaalissa oleva materiaali, joka poikkeaa taitekertoimeltaan ympäröivästä matriisista, hajottaa tämän valon.

PVC-rakennustuote tarvitsee stabilointiaineita lämpökäsittelyyn, iskunkestävyyttä parantavia aineita, voiteluaineita suulakepuristamiseen ja yleensä pigmenttiä ulkonäköön. Jokainen niistä on erillinen faasi, joka on hajallaan polymeerin läpi, ja jokainen sirottaa valoa. Ohutkalvossa valopolun varrella on verrattain vähän sirontatapahtumia. Usean millimetrin levyssä niitä on monia, ja kumulatiivinen vaikutus on opasiteetti.

Paksuuden opasiteetti ei ole valmistuslaadun rajoitus. Se on seurausta lisäainepaketista, jota tuote tarvitsee toimiakseen ulkona.

Käytännön koe on yksinkertainen. Jos sovellus on nähtävä läpi, PVC on väärä alusta ja päätös on kahden muun välillä. Jos sen tarvitsee vain näyttää puhtaalta ja yhtenäiseltä, PVC tekee sen täydellisesti murto-osalla kustannuksista.

Tappiot tulevat harvoin yksi kerrallaan. Sovellukset, joissa PVC on aidosti väärä vastaus, ovat yleensä niitä, joissa kaksi tai kolme näistä vaatimuksista esiintyy yhdessä.

Sovellukset, joissa PVC on oikea vastaus, ovat yleensä sellaisia, joissa kestävyys, kemikaalinkestävyys tai hinta ovat sitomisrajoitteena ulkonäön tai palautumisen sijaan.

Kolmen vertailun jälkeen on syytä olla yhtä selkeä myös toisesta osapuolesta, koska mikään kolmesta vaihtoehdosta ei ole yleinen parannus.

Liekin suorituskyky on toinen selvä voitto, ja se on selityksen arvoinen pelkän väittämisen sijaan. PVC on luonnostaan ​​itsestään-sammuvaa klooripitoisuuden vuoksi. Tämä on epätavallista hyödykepolymeerien joukossa, ja siksi PVC:llä on asema sellaisissa sovelluksissa, joissa on palovaatimuksia, jotka muutoin kuuluisivat polyolefiiniin. Meidän osa päällämerkkisubstraattivertailutkattaa sen, missä sillä on merkitystä muihin levymateriaaleihin nähden.

Tämä yksittäinen tosiasia on rehellisin yhteenveto saatavilla olevasta materiaalista. PVC:n edut ja sen päävastuu ovat peräisin samasta atomista, minkä vuoksi tämän artikkelin kolmea tappiota ei voida poistaa, kun voitot säilyvät. Toimittaja, joka väittää muuta, joko kuvailee erilaista polymeeriä tai ei ole ajatellut sitä.

Käytännön menetelmä on tunnistaa sitova rajoitus ennen kuin muusta keskustellaan.

Jokaisella sovelluksella on yksi vaatimus, jonka noudattamatta jättäminen tekee tuotteesta arvottoman. Kaikki muu on etusijalla. Selvitä, mikä se on, ja materiaalikysymys vastaa usein itsestään ilman tarvetta vertailla taulukoita.

Jos mikään näistä neljästä ei sovellu, PVC on yleensä oikea ja taloudellinen vastaus, ja loput tästä sarjasta auttavat määrittämään sen oikein. Tärkeä ero on materiaalin, joka ei sovellu tiettyyn käyttötarkoitukseen, ja materiaalin, joka on yleensä huono valinta. PVC ei ole toinen. Se on toisinaan ensimmäinen, ja tietää milloin on hyödyllisempää kuin olla varma, ettei se koskaan ole.

Useimmat tämän alueen sovellukset päätetään kustannusten, kestävyyden ja kemikaalien kestävyyden perusteella. Näissä PVC ei häviä mitään.

Syy tähän on se, että päinvastainen tilanne on yleinen ja kallis. Ostaja valitsee PET:n tai polykarbonaatin luullessaan, että kyseessä on yleinen päivitys, ja huomaa sitten, että materiaali kellastuu ulkona, halkeilee emäksisessä ympäristössä tai maksaa neljä kertaa työtarpeen verran. Jokainen polymeeri on paras vastaus eri kysymykseen, ja ainoa todellinen virhe on vastata väärään tarkoituksella.