Aitaa ei koskaan tahrattu. Valkoisuus itse kului.

Aita oli valkoinen kun se nousi, ja sinä vuonna kun se muuttui kermaiseksi, kukaan ei ajatellut pestä sitä - koska pesu ei auttanut. Paneeleita ei ollut tahrattu; itse valkoisuus oli haalistunut jättäen jälkeensä lämpimän, väsyneen sävyn, joka sai koko pihan näyttämään vanhemmalta kuin se oli. Theaita ei ollut likainen.

Se oli ikääntymistä. Muovi ei mätäne, mutta se muuttuu - ja väri on ensimmäinen asia.

Se ei koskaan ole äkillinen muutos. Aita on valkoinen vuoden tai kaksi, ja sitten niin vähitellen, ettei kukaan huomaa tarkkaa päivää, se ei ole enää valkoinen. Se on muuttunut kermanväriseksi, sitten himmeäksi norsunluuksi, ja väri, johon se asettuu, on lämmin ja vanha, kuin liian pitkäksi auringossa jätetty paita. Paneelit ovat puhtaita - ei likaa, ei sammalta, ei tahroja - ja silti ne näyttävät väsyneiltä. Valkoisuus on poissa.

Luonnollinen vaisto on pestä se, eikä peseminen muuta mitään. Hyvä kuorinta nostaa pintalikaa, ja päivän ajan aita näyttää kirkkaammalta, mutta kerman sävy säilyy - koska kerma ei ole pinnalla. Se on materiaalissa, itse muoviin työstettynä, eikä mikään vesi ota sitä pois.

Aita ei ollut likainen. Se oli ikääntymistä.

Ja nähdäksesi miksi muoviaita ylipäätään vanhenee, sinun on jätettävä syrjään ajatus siitä, että muovi on pysyvää. Se ei ole. Se vain lahoaa hiljaisemmin kuin puu.

Syy, miksi PVC-aita muuttuu keltaiseksi, ei johdu siitä, että se olisi saastunut. PVC, kuten jokainen polymeeri, hajoaa hitaasti auringonvalon vaikutuksesta. Ultraviolettivalo kuljettaa tarpeeksi energiaa repiäkseen kemiallisia sidoksia, jotka pitävät polymeeriketjua yhdessä, ja jokainen fotoni, joka laskeutuu, on pieni, kumulatiivinen vahinko. Polymeeri ei lahoa kuten puu mätänee, mutta se hajoaa - sen ketjut lyhenevät, rakenne löystyy, väri muuttuu vaurioiden kasautuessa.

PVC:ssä tämän vaurion näkyvä merkki on kellastuminen. Kun polymeeri hajoaa, se irtoaa pieniä määriä kloorivetyä, ja jäljelle jäänyt molekyylirakenne kehittää sellaisia ​​sidoksia, jotka absorboivat sinistä valoa - mikä on toinen tapa sanoa, että materiaali lakkaa heijastamasta sinistä ja alkaa näyttää keltaiselta. Se on kemiallinen muutos, joka on kirjoitettu itse muoviin, ja siksi mikään puhdistusaine ei voi muuttaa sitä. Et voi pestä pois katkennutta sidettä.

Tämä tapahtuisi lopulta jokaiselle PVC-aidalle, jos mikään ei estäisi. Aidan, joka pysyy valkoisena kaksi vuotta, ja sellaisen aidan, joka pysyy valkoisena kaksikymmentä vuotta, välillä on se, mitä valmistaja laittoi seokseen seisomaan tiellä – pieni joukko ainesosia, joiden koko tehtävänä on kestää auringon rangaistus, jotta polymeerin ei tarvitse.

Muovi ei ole kuolematon. Se on materiaalia, jossa on henkivartijat, ja kun henkivartijat ovat halpoja tai puuttuvat, aurinko pääsee läpi.

Valkoinen PVC ei pysy valkoisena itsestään. Se pysyy valkoisena, koska valmistaja rakensi siihen valkoisuutta titaanidioksidin muodossa - saman kiiltävän valkoisen pigmentin, jota käytetään maalissa ja paperissa - dispergoituneena seoksen läpi. Titaanidioksidi tekee levystä ensisijaisesti valkoisen, ja sen laatu ja määrä ratkaisevat, kuinka kauan tämä valkoisuus säilyy.

Kaikki titaanidioksidit eivät ole samanarvoisia. Paras valkoinen pigmentti on erikoispinnoitettu, rutiililaatuinen materiaali, joka on käsitelty niin, ettei se itse tule hajoamaan auringonvalossa. Halvemmat lajikkeet tai päällystämättömät muodot voivat itse asiassa nopeuttaa juuri niitä vahinkoja, jotka niiden on tarkoitus piilottaa, koska titaanidioksidi on voimakas fotokatalyytti – se absorboi valoa ja välittää energiaa ympärillään olevaan polymeeriin. Pinnoite pitää pigmentin palvelijana eikä sabotöörinä.

Pigmentin rinnalla sijaitsevat UV-stabilisaattorit – yhdisteet, jotka on lisätty tarkasti sieppaamaan auringon energiaa ennen kuin se voi rikkoa polymeerin. Nämä stabilointiaineet ovat uhrautuvat. Ne imevät itseensä vauriot molekyyli molekyyliltä, ​​ja näin tehdessään ne kuluvat hitaasti loppuun. Seos, jossa on runsaasti hyvää stabilointiainetta, voi estää kellastumista vuosikymmeniä. Liian vähäinen seos alkaa kellastua heti, kun stabilointiaine loppuu, mikä halvalla laudalla voi olla muutaman kovan kesän kysymys.

Valkoisuus ei ole oletusarvo. Se on rakenne - pigmenttiä sen toimittamiseen, stabilointiainetta puolustamaan - ja molemmat maksavat rahaa, minkä vuoksi halvin levy on myös nopeimmin kermanväriseksi muuttuva.

Valkoiset aidat haalistuvat kermanväriseksi, mutta värillisillä paneeleilla on oma, nopeampi ongelmansa. Harmaa aita on kalkkimainen ja vaalea; puusyylevy menettää lämpönsä; täyteläinen ruskea muuttuu tasaiseksi ja haalistuneeksi. Syynä on ero kahden asian välillä, jotka kuulostavat samalta, mutta eivät sitä ole: pigmentit ja väriaineet.

Pigmentti on kiinteä, muoviin liukenematon hiukkanen, joka istuu yhdisteessä ja heijastaa sen väriä takaisin. Väriaine liukenee itse polymeeriin, ja koska se leviää molekyylitasolla, se altistuu paljon enemmän valolle - se vaalenee nopeasti, haalistuu ja vaihtuu muutamassa vuodenajassa. Pigmentit voidaan tehdä säänkestäväksi ja kestäväksi vuosia. Väriaineet, suurimmaksi osaksi, eivät voi. Ja koska väriaineet ovat usein halvempia ja helpompia levittää, ne näkyvät juuri niissä budjettitauluissa, joita markkinoidaan kirkkaissa väreissään.

Tästä syystä värillinen paneeli on kanarialintu värikaivoksessa. Valkoinen taulu voi menettää hieman loistoaan ja silti näyttää hyväksyttävältä; värillisellä taululla, joka haalistuu, ei ole minne piiloutua. Täyteläinen ruskeasta tulee tasainen rusketus, syvä harmaa vaalenee, ja asiakkaalle, joka valitsi laudan sen värin mukaan, jää haamu ostamaansa.

Pinnalle levitettävä tai väriaineen tuottama väri on väri, jonka ei koskaan ollut tarkoitus kestää. Se on yhdisteeseen haudattu pigmentti, joka pitää paikkansa.

Ero kaksikymmentä vuotta valkoisena säilyvän aidan ja kolmessa kermanväriseksi muuttuvan aidan välillä ei näy ostopäivänä. Molemmat näyttävät kirkkailta, puhtailta ja uusilta. Ero on seoksessa, joka on piilotettu materiaaliin, ja se voidaan tarkistaa vain esittämällä oikeat kysymykset - niihin, joihin toimittajan tulee pystyä vastaamaan epäröimättä.

Kysy, minkä luokan titaanidioksidia käytetään.Haluamasi vastaus on päällystetty, rutiililaatuinen pigmentti. Kaikki epämääräisempi - "korkealaatuinen valkoinen pigmentti" tai olkapäiden kohautus - on syy etsiä muualta.

Kysy UV-stabilisaattoripaketista.Vakava toimittaja voi kertoa, että stabilointiaine on seoksessa ja on sen suorituskyvyn takana ja antaa väritakuun. Toimittaja, joka ei tiedä, on toimittaja, jonka levy on lähes varmasti se, joka kellastuu aikaisin.

Pyydä värinkestotietoja, ei vain värinäytettä.Näyte näyttää värin tänään; se ei kerro mitään väristä viiden vuoden aikana. TheYhdisteen UV-kestävyysSe kertoo, säilyykö se väri vielä muutaman kesän jälkeen.

Theprofiilit ja paneelitjotka säilyttävät värinsä, eivät ole vahingossa tehtyjä. Ne on valmistettu pigmentistä ja stabilointiaineesta, joka on valittu kestämään säätä - ja ostaja, joka kysyy niistä, sen sijaan, että luottaisi näytteen sävyyn, on se, joka päätyy aidaan, joka säilyttää maksamansa värin.

Kermanväriseksi muuttuva aita ei ole likaantunut aita, eikä se ole väistämättömän kohtalon saanut aita. Se on aita, jonka väriä ei koskaan rakennettu kestämään - jonka valkoisuuden tuotti halvempi pigmentti, jota puolusti liian vähän stabilointiainetta tai väritti muoviin liueneva ja auringossa valkaistu väriaine. Muutos kirjoitettiin yhdisteeseen sinä päivänä, kun se sekoitettiin, ja se saapui aikataulussa.

Myöskään värinsä säilyttävä aita ei ole sattuma. Se on se, jossa joku valitsi päällystetyn rutiilipigmentin, todellisen stabilointipaketin ja säänkestävän värin - ja ladattiin sen mukaisesti. Kaksi aitaa näyttävät samanlaisilta ensimmäisenä päivänä. Se on kolmas kesä, joka erottaa heidät toisistaan.