PVC-värin määrittäminen: nimestä numeroon, joka voidaan tarkistaa

Värin nimi sisältää alueen, ei arvoa. Se, mitä alue sisältää, päättää kuka tahansa sen tulkitsee.

Valkoista PVC-vaahtolevyä tilataan. Kontti saapuu ja ostaja sanoo, että se ei ole valkoinen. Se on hieman kermanvärinen tai hieman harmaa tai selvästi viileämpi kuin edellinen erä. Toimittaja sanoo, että se on valkoinen, ja se on siinä mielessä, että pigmentti on sama, jota käytetään kaikissa heidän valmistamissaan valkotauluissa.

Molemmat väitteet pitävät paikkansa. Valkoinen on nimi laajalle väriavaruuden alueelle, ja alue sisältää kaikkea lämpimästä kermasta viileään siniseen{1}}valkoiseen. Kun ostaja ja toimittaja molemmat sanovat valkoisen, he saattavat kuvailla kahta eri kohtaa kyseisellä alueella, eikä kumpikaan ole tehnyt mitään kohtuutonta.

Väri on määrittelykohde, jossa ero ostajan viestinnän ja tehtaan tuotannon välillä on suurin. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten väri voidaan määrittää, luokitellaan sen mukaan, kuinka paljon ne jättävät tulkinnanvaraa, ja mitä on kirjoitettava muistiin, ennen kuin väriä voidaan tarkistaa ollenkaan. Saman aiheen tuotantopuolta, miksi peräkkäiset erät eroavat toisistaan, käsitellään artikkelissammePVC-väri ja sakeus.

Ostotilauksissa näkyvät nimet kattavat alueet, eivät pisteitä.

Nimet kulkevat hyvin ihmisten välillä ja huonosti asiakirjojen välillä. Se, mitä nimi kuvaa, on alue, ja tehtaan on tehtävä jotain erityistä.

Ensimmäisen alla on toinen ongelma. Väri on valon, pinnan ja tarkkailijan tuottama havainto, ei esineen kiinteä ominaisuus. Sama taulu näyttää todella erilaiselta eri taustaa vasten, eri valossa ja eri silmäparille. Se ei ole kenenkään harkintavirhe, ja siksi värispesifikaatiossa on kuvattava olosuhteet sekä väri.

On olemassa neljä käytännöllistä tapaa kommunikoida väriä, ja ne eroavat suuresti toisistaan ​​siinä, kuinka paljon ne jättävät lukijalle.

Käytännöllinen yhdistelmä vakavaan tilaukseen on kaksi parasta yhdessä. Hyväksytty fyysinen näyte määrittää, mitä ostaja haluaa, ja näytteen mittaus muuntaa sen numeroiksi, jotka selviävät näytteestä. Tämä tekee viitteestä, jolla on säilyvyysaika, sellaisen, joka voidaan toistaa vuosia myöhemmin, ja se on hyödyllisin tapa tässä aiheessa.

Jos väri valitaan mieluummin kuin sovitetaan, työskentely järjestelmäviitteen perusteella on nopeaa ja riittävää. Jos sitä sovitetaan olemassa olevaan pintaan, laattaan, ikkunankehykseen tai toiseen saman tuotteen erään, mitattu reitti on ainoa, joka kestää.

Ostotilauksissa näkyvät kolme järjestelmää rakennettiin kukin eri tarkoitukseen, eikä yhtäkään niistä ole rakennettu toleranssiksi.

Koodi nimeää kohteen. Se ei kerro mitään siitä, kuinka lähellä kohdetta on tarpeeksi lähellä.

Toinen kohta koskee kaikkia kolmea. Viitekirjat ja fyysiset värikartat ikääntyvät. Useita vuosia työpajassa pidetty, valolle altistettu ja päivittäin käsitelty kaavio on ajautunut painoarvoistaan. Toimittaja, joka vastaa värin haalistunutta kaaviota vastaan, vastaa jotain, joka ei enää edusta koodia.

Järjestelmäkoodit eivät koske kuviollisia tuotteita, kuten puun syyt ja kivi{0}}look viimeistely. Marmori- tai puukuvio määritellään kuvan sijaan värin perusteella, ja erittelyssä on viitattava kuvioon erikseen. Näiden pintojen valmistukseen käytetyt menetelmät ja niiden pysyvyys eroavat toisistaan ​​oppaassammelaminoitu ja suoraan{0}}painettu puun syylevy.

Väriä voidaan mitata, ja mittaus muuttaa mieltymyksen spesifikaatioksi.

Instrumentit kuvaavat väriä kolmena arvona. Yksi antaa vaaleutta asteikolla tummasta vaaleaan. Kaksi muuta sijoittavat värin kolmelle sävyn ja kylläisyyden akselille, joista toinen kulkee punaisen ja vihreän välillä ja toinen keltaisen ja sinisen välillä. Yhdessä nämä kolme paikantavat värin tilaan, ja mitä tahansa kahta väriä voidaan verrata niiden sijaintien välisen etäisyyden perusteella.

Tuon luvun mittakaava on tuntemisen arvoinen, vaikka kynnykset riippuvat väristä, näytteen koosta, valaistuksesta ja havainnoijasta. Ero alle noin yhden ei yleensä näy kontrolloiduissa olosuhteissa. Kahden tai kolmen aikoihin se tulee havaittavaksi, varsinkin kun kaksi pintaa asetetaan vierekkäin. Noin viiden yli, useimmat tarkkailijat kuvailevat kahta väriä erilaisiksi eivätkä epäsopivuuksiksi.

Toinen rajoitus on tärkeä vaativassa työssä. Yksittäinen etäisyyskuvio kokoaa kolmen ulottuvuuden eron yhdeksi numeroksi, mikä tarkoittaa, että kaksi näytettä voi istua samalla etäisyydellä referenssistä ja silti näyttää erilaiselta toisistaan, toinen on hieman vaaleampi ja toinen hieman punaisempi. Jos sillä on merkitystä, vaatimus kirjoitetaan erillisinä vaaleuden rajoituksina ja kummallekin kahdelle väriakselille eikä yhdeksi yhdistetyksi numeroksi.

Mitatut arvot selviävät näytteestä, lähetyksestä ja vuosista. Fyysinen viittaus ei.

Mittauksista tulee vertailukelpoisia kahden osapuolen välillä vain, jos instrumentit on kalibroitu ja olosuhteet vastaavat. Kaksi samaa levyä mittaavaa laboratoriota voivat tuottaa erilaisia ​​lukuja, jos yksi instrumentti on ajautunut tai jos mittausgeometria on erilainen. Se ei ole syy välttää mittausta, vaan on syytä ilmoittaa olosuhteet arvojen rinnalla.

Tämä on osa, joka selittää yleisimmän toimittajan saavuttavan värikiistan, eikä se ole ollenkaan valmistusongelma.

Pinta heijastaa valoa valikoivasti. Eri valonlähteet sisältävät erilaiset aallonpituuksien suhteet, joten sama levy heijastaa aidosti eri väriä kunkin alla. Päivänvalo, hehkulamppu, loisteputki ja moderni LED ovat neljä erilaista valoa, ja yhden alle sopiva väri ei useinkaan sovi toisen alle.

Käytännön vastaus on nimetä valo. Värispesifikaatio, joka ei ilmoita valaistusvoimaa, jonka perusteella ottelu arvioidaan, on jättänyt kohteen tärkeimmän muuttujan ilmoittamatta, ja se on todennäköisimmin syynä erimielisyyteen.

Yleisimmin käytetty referenssi tähän tarkoitukseen on standardoitu päivänvalo, ja tietyille teollisuudenaloille on olemassa muita vakiovalaisimia. Instrumentaalinen mittaus välttää ongelman kokonaan, koska laite tuottaa omaa ohjattua valoa huoneen sijaan. Tämä on toinen argumentti mittaamisen sijaan silmällä vertaamisen sijaan: mittaus ei välitä siitä, mitä sää tekee.

Jos silmämääräinen tarkastus vielä vaaditaan, hyödyllinen käytäntö on suorittaa se vähintään kahdessa eri valossa, joista toinen on päivänvalossa{0}}kuten. Molempien alle sopiva pintapari sopii aidosti silmälle. Parilla, joka sopii yhteen ja ei toisen alle, on metameerinen ero, ja oikea kysymys tulee sitten olemaan, kumpi kahdesta valosta edustaa tilaa, jossa tuote todella nähdään.

Pigmentit toimitetaan painon mukaan, ja mihin ne päätyvät, määrittää, miltä pinta näyttää.

Ensimmäinen ja suurin vaikutus syntyy materiaalista, johon pigmentti on dispergoitunut. Vaahtolevy sisältää suuren määrän pieniä soluja, ja pinnalle tuleva valo hajoaa toistuvasti tässä rakenteessa ennen kuin se palaa silmään. Tuloksena on, että sama pigmenttimäärä tuottaa vaahtoon kevyemmän ja vähemmän kylläisen ulkonäön kuin kiinteässä osassa. Väri, joka lukee syvän sinisenä kiinteässä pursotuksessa, muuttuu huomattavasti pehmeämmäksi saman sävyisessä vaahtolevyssä.

Tämän taustalla olevia rakenteellisia syitä käsitellään oppaassammenahka ja ydin PVC-vaahtolevyä. Värispesifikaatiolle seuraus on yksinkertainen: yhdelle tuotelinjalle hyväksyttyä väriä ei voi siirtää toiseen ilman tarkistusta, koska alusta on vaihtunut.

Toinen vaikutus tulee pintakäsittelystä. Mattapinta hajottaa tulevan valon laajasti, mikä vaalentaa havaittua väriä ja vähentää sen ilmeistä kylläisyyttä. Kiiltävä pinta heijastaa enemmän valoa suoraan, mikä syventää väriä ja lisää näennäistä kylläisyyttä. Sama pigmentti samassa koostumuksessa tuottaa näkyvästi erilaisen pinnan riippuen siitä, jättääkö työkalu mattapintaiseksi vai kiillotetuksi, ja ero on riittävän suuri, jotta se voidaan luulla värieroksi.

Solupohjainen ydin hajottaa valoa sisäisesti ja mattapintainen pinta hajottaa sen pinnalle. Molemmat keventävät sitä, mitä silmä vastaanottaa.

Kolmas vaikutus on aika. Pigmentit haalistuvat ja pinnat muuttuvat altistuessaan ultraviolettivalolle, lämmölle ja puhdistuskemikaaleille, ja erilaiset pigmentit käyttäytyvät eri tavalla. Toimituksen yhteydessä sopiva väri voi vaihdella vuosien käytön aikana, erityisesti ulkosovelluksissa, joissa yksi pinta on aurinkoon päin ja toinen on varjostettu. Mekanismit ovat samat, joita käsitellään artikkelissamme kuinkaUV, lämpö ja kosteus vanhentavat PVC-pintaa, ja ne tarkoittavat, että ulkokäyttöön tarkoitetun värispesifikaation pitäisi kertoa jotain pigmenttijärjestelmästä eikä vain toimitetusta väristä.

Täydellinen värispesifikaatio kattaa kohteen, toleranssin ja olosuhteet, ja useimmat tilaukset sisältävät vain ensimmäisen kolmesta.

Tämän tekemisen kaupallinen peruste on suoraviivainen. Värikiistat ovat suhteettoman kalliita niiden kokoon nähden, koska ne paljastuvat yleensä tavaroiden lähetyksen jälkeen ja koska niitä on vaikea ratkaista, kun ainoa todiste on kaksi ihmistä, jotka katsovat samaa paneelia ja ovat eri mieltä. Mitattu viite poistaa argumentin sen sijaan, että se ratkaisee sen.

Kun mukautettuja värejä kehitetään, sama kurinalaisuus pätee aiemmin. Prosessi, jolla väripyyntö muutetaan tuotettavaksi spesifikaatioksi ja mitä pyynnön tulee sisältää, käsitellään oppaassammeräätälöity vaahtolevyn tuotanto, joka asettaa väripäätöksen muiden valintojen joukkoon, jotka on tehtävä ennen ensimmäistä ajoa.